Kasinopelaaminen on viime kädessä suurta viihdettä. Silti kolikkopelien ja pöytäpelien takana pyörii paljon matematiikkaa, joten myös tieteellä on oma osansa tässä sopassa.
Tässä artikkelissa käymme läpi neljä asiaa, jotka matematiikasta kiinnostuneiden rahapelaajien on hyvä tietää. Kun pääset näistä asioista perille, pystyt helpommin laskemaan voittotodennäköisyyksiäsi ja maksimoimaan mahdollisuutesi.
1. Palautusprosentti
Ensimmäinen tuiki tärkeä ymmärrettävä asia nettikasinoilla on palautusprosentin käsite.
Jokainen nettikasinoiden peli on ohjelmoitu niin, että siitä voittaa epätodennäköisemmin kuin siihen häviää. Kyseinen fakta lienee ilmiselvä kaikille, jotka vähänkin ymmärtävät rahapelien ja matematiikan päälle. Nettikasinon pyörittäminen on kallista bisnestä, joka vaatii voittoja ja tuottoja ihan yhtä lailla kuin mikä tahansa muukin liiketoiminta. Täysin nollabudjetilla ei nettikasinoa pysty perustamaan eikä liioin pitämään käynnissä paria hassua vuorokautta pidempään.
Toista äärilaitaa edustavat sellaiset rahapelurit, jotka ajattelevat, että nettikasinoiden peleistä ei yksinkertaisesti voi voittaa rahaa ollenkaan. Jos näin olisi asian laita, ei kukaan pelaisi nettikasinoilla eikä harrastus olisi maailmanlaajuisesti suosittu. Tämäkään ei siis voi pitää paikkaansa.
Palautusprosentti on suure, joka asettuu aina välille 0–100 prosenttia. Mitä suurempi palautusprosentti kasinon pelissä on, sitä isomman peleihin laitetun rahan peli antaa ulos voittoina. Jos keskimääräinen palautusprosentti olisi yli 100 prosenttia, antaisi peli enemmän voittoa kuin siihen hävittäisiin. Tällöin kasino pitkässä juoksussa häviäisi eli liiketoiminta olisi tappiollista.
Useimmiten nykykolikkopelien palautusprosentti sijoittuu noin 96 prosentin paikkeille. Jos siis pelaat kolikkopeliin 100 kappaletta 1 euron arvoisia pelikierroksia, pitäisi tililläsi olla tämän jälkeen noin 96 euroa. Totuus tosin on, että palautusprosentti lasketaan aina todella pitkällä aikavälillä; esimerkiksi miljardin pyöräytyksen osalta. Voi siis hyvinkin olla, että osalla pelaajista ei 100 pelikierroksen jälkeen ole tilillään enää kuin parikymmentä euroa, kun taas jollakin saattaa olla 10 000 euroa.
Hauskana anekdoottina mainittakoon, että kotimaisen loton palautusprosentti on 41,1 prosenttia. Valtio siis kerää lottoarvonnoillaan keskimäärin melkoisen kovan potin kassaansa.
2. Volatiliteetti eli varianssi
Volatiliteetti eli varianssi onkin sitten palautusprosenttia hitusen monimutkaisempi konsepti. Itse asiassa sitä ei edes voi samalla tavalla matemaattisesti mitata, mikä hankaloittaa sen ymmärtämistä entisestään.
Volatiliteetti vastaa kysymykseen siitä, kuinka usein rahapelistä keskimääräisesti voittaa. Jos volatiliteetti on korkea, tulee voittoja harvoin. Jos se taas on matala, tulee voittoja verrattain usein. Paras netticasino tarjoaa useimpiin peleihinsä hyvän palautuksen. Mikäli palautusprosentti on suhteellisen sama korkean ja matalan volatiliteetin peleissä, jaetaan peleille pitkällä aikavälillä suurin piirtein saman verran voittoja.
Aiemmassa kohdassa otimme jo esimerkiksi loton. Lotossa volatiliteetti on todella korkea, sillä seitsemän oikein -tuloksella voi voittaa miljoonia, mutta suurin osa ei voita yhtikäs mitään. Blackjackissä puolestaan volatiliteetti on erittäin matala, sillä niin sanotulla optimaalisella strategialla pelaavat voittajat ja häviävät keskimäärin miltei yhtä usein.
Lähtökohtaisesti kannattaa välttää pelaamista liian korkeilla panoksilla silloin, kun kyseessä on korkean volatiliteetin peli. Tällaiset pelit voivat nimittäin hyvin nopeasti imeä kassan kuiviin, jos kohdalle sattuu pitkä tappioiden putki. Matalan volatiliteetin pelejä puolestaan voi pelata isommillakin panoksilla, koska panoksesta suurempi osa palautetaan asiakkaalle tasaisin välein.
3. Blackjackin optimistrategia
Edellä jo mainitsimmekin blackjackin optimaalisen strategian. Toisin kuin valtaosa kolikkopeleistä, blackjack vaatii pelaajiltaan jonkin verran taitoa ja taktista silmää.
Blackjackissä tavoitteena on saada niin sanottua jakajaa parempi pistearvo. Korttien ihannetulos on 21, mutta kaikki sen ylittävät pelaajat häviävät panoksensa automaattisesti. Tavoitteena on siis päästä mahdollisimman lähelle 21 pisteen määrää ilman, että menee siitä yli.
Optimistrategian käyttäminen vaatii pelaajalta hieman matematiikkaa, jotta hän osaa tehdä oikeat taktiset valinnat kussakin tilanteessa. Moni pelaaja kuitenkin pelaa blackjackia ilman kovinkaan syvällistä tietämystä siitä, miten sitä kannattaa pelata. Moni esimerkiksi katsoo ainoastaan omia kortteja sen sijaan, että he tajuaisivat suhteuttaa pistemääränsä myös jakajan näkyvillä olevaan korttiin.
Blackjackin pelaajan kannattaa tuunata taktiikkaansa jakajan kortin mukaan. Jos jakajan näkyvä kortti on arvoltaan vaikkapa 10, tulisi pelaajan optimaalisen strategian mukaan vetää kortteja vähintään 17 pisteeseen saakka. Jos taas jakajalla on pohjalla 5, ei pelaajan kannata ottaa enää 12 pisteen tuloksen jälkeen kortteja. Kaikki perustuu siihen, että jakaja ei voi sääntöjen mukaan lopettaa korttien ottamista alle 17 pisteessä, joten pienillä pelaajan käsillä ei ole niin suurta mahdollisuutta häviä kuin nopeasti ajattelisi.
4. Oma pelikassa
Listamme viimeinen laskutaitoa vaativa asia on oman pelikassan suunnitteleminen. Rahapeleihin käytetty raha pitäisi nimittäin aina muistaa suhteuttaa omaan taloudelliseen tilanteeseen. Jos pelaajalla on valmiiksi tiukkaa esimerkiksi laskujen ja vuokran kanssa, ei rahapelien pelaamista voi suositella kovinkaan suurella rahalla. Täytyy olla poikkeuksellisenkin tarkka sen suhteen, ettei tule epähuomiossa pelanneeksi niin suurella rahalla, että päätyy sen takia rahaongelmiin. Budjetointi on siis ensisijaisen tärkeää.
Ylipäätään rahapelejä ei pitäisi koskaan lähteä pelaamaan rahalla, jota ei ole varaa hävitä. Lisäksi pelaamiseen tulisi mielellään muutenkin suhtautua enemmänkin paheellisena huvitteluna kuin aitona tapana tienata rahaa.